Aihearkisto: sähkötyöt

Ihana Iina Vuorivirta

Olemme vihdoin saaneet ensimmäisen ruokailutilan valaisimista asennettua. Toinen odottaa vielä, kunhan saamme päätettyä, mille kohdalle ja korkeudelle se tulisi tuon ensimmäisen viereen. :)

Ihastuin näihin Iina Vuorivirran valaisimiin heti ensimmäisellä kerralla, kun näin ne jossakin sisustuslehdessä viime syksynä. Kun missään ei mainittu valaisinten ostopaikkaa, otin suoraan yhteyttä suunnittelijaan. Ja sieltähän näitä ihanuuksia sai.

Kyseessä on siis keraaminen valaisin-vaasi-pari, jotka on valettu yhdestä kappaleesta ja sitten puolikkaat on käsin leikattu irti toisistaan. Leikkausreuna on jokaisessa parissa vähän erilainen – samaten myös jokainen kappale on täysin uniikki.

valaisin_ruokailu

valaisin_vaasi

Meillä on nyt kaksi valaisin-vaasi-paria, joista molemmat valaisimet tulevat ruokailutilan päälle, ja vaasit pääsevät esille eri tasojen päälle sekä tietenkin käyttöön kukkamaljakoina.

Iina Vuorivirta on nuori suomalainen suunnittelija, joka opiskelee tällä hetkellä Tukholmassa. Tästä nuoresta naisesta tulemme kuulemaan vielä paljon, sanokaa mun sanoneen! Käykää ihailemassa lisää Iinan sivuilla.

Inhokki katossa

Kodin järjestelyt etenevät pikku hiljaa. Eilen saatiin tyhjennettyä suurin osa kirjalaatikoista uusiin kirjahyllyihin. Vielä muutama laatikko ja sitten pääsen esittelemään yläkerran aula/kirjasto/pelitilan kuvien kera.

Sitä odotellessa on pakko esitellä kodin ehdoton inhokkini: palovaroitin. Tekniikaltaan ja toiminnaltaan tämä ei tietenkään ole mikään inhottava kapistus, mutta kyllä nämä sähköverkkoon kytkettävät varoittimet ovat ihan julmetun isoja ja rumia.

palovaroitin

Meillä oli siis rakennusmääräyksissä sanottu, että palovaroittimien pitää olla sähköverkkoon kytkettyjä. Jos olisin voinut valita toisin, niin katossa olisi ehdottomasti Jalo Helsingin valmistamia varoittimia:

kupu_palovaroitin

Harri Koskisen suunnittelema Kupu-palovaroitin.
Kuva: Finnish Design Shop

lento_palovaroitin

Paola Suhosen suunnittelema Lento-palovaroitin.
Kuva: Finnish Design Shop

Muuttoa ja raksahommia

Viime viikkoina on pitänyt niin kiirettä, että ei ole ollut aikaa kirjoitella. Reilun viikon aikana tapahtui valtavasti, kun samaan aikaan sekä muutimme väliaikaiseen asuntoon tontin lähettyville että urakoimme talolla.

Talon pystytys meni siis ennakoitua nopeammin, joten saimme aikaistettua lattialämmitysputkiston asennuksen ja lattiavalun. Lattialämmityksen asennuspäivä tuli lopulta niin pian, että meidän piti saada viikossa kaikki edeltävät hommat hoidetuiksi. Nämä työt tehtiin:

  • LVI-urakoitsija kävi vetämässä alakerran viemäri- ja vesiputket paikoilleen ja asensi pesuhuoneeseen kaksi Unidrain-lattiakaivoa.
  • Sähköurakoitsija teki tässä vaiheessa tarvittavat sähkövedot.
  • Me itse levitimme lattiaeristeet ja rautaverkot koko alakertaan sekä terassille ja varastoon.

Pahimmoilleen työt osuivat samalle viikolle kuin muutto väliaikaiseen asuntoomme, joten hommia oli pakko jakaa. Minä jäin pakkaamaan muuttolaatikoita ja mieheni oli vanhempieni kanssa raksahommissa. Enpä muistanutkaan, miten rankkaa ja tylsää pakkaaminen oli. Aika monta kertaa olisin vaihtanut osia…

Tällainen määrä lattiaeristeitä ja rautoja odotti tontilla.

Ensimmäinen eristekerros ja putkihässäkkä.

Toinen eristekerros valmistuu.

Lattian ”liippaus” eli pinnan viimeistely käynnissä.

Huh – koko viikko siinä meni ja rankkaa oli, mutta nyt on lattiavalu tehty ja muuttokin meni nappiin. :)

Muuttokaaosta väliaikaisen asuntomme olohuoneessa.

Kyllä väliaikaisestakin saa kotoisan. :)

Kotiutuminen uuteen kaupunkiin ja uusiin maisemiin on ollut nopeaa, kun tuntuu, että on tullut kotiin. Onhan tuossa tontilla tullut käytyä sen verran ahkeraan viimeisen vuoden aikana, että ympäristö alkaa olla jo tuttua. Mahtavinta tässä muutossa oli se, että kodin ja tontin välimatka lyheni 50 kilometristä 50 metriin.

Raksahommissa

Talon pystytyksen jälkeen olemme päässeet myös itse oikein kunnolla raksahommiin.

Olemme siivonneet ja järjestelleet tontilla kaikki rakennusmateriaalit selkeisiin paikkoihin – pois tieltä, mutta helposti käytettävissä. Jämäpuutakin on jo ehtinyt kertyä niin paljon, että niistä pääsee myöhemmin rakentelemaan vaikka minkälaisia juttuja – suunnitelmissa ainakin kertopuusta tehty penkki, pihakatos tai jopa -vaja, pojalle maja…

Elementtien asennus meni niin vauhdilla, että saimme myös aikaistettua muita töitä. Tällä viikolla levitämme alakertaan lattiaeristeet ja raudat, piikkaamme alapohjan ontelolaattoihin reiät viemäreille ja vesijohdoille, LVI- ja sähköurakoitsijat aloittavat ensimmäiset hommansa ja jo perjantaina paikalle tulee lattialämmityskaapeleiden asentajat. Reilun viikon päästä alakertaan tulee lattiavalu. Sen jälkeen kirvesmiesporukka pääsee rakentamaan väliseiniä paikoilleen.

Tällä viikolla pitäisi myös aloittaa käsittelemättömien ulkoverhouspaneelien pohjustuskäsittely ja sen perään kuultomaalaus. Maalausurakka kuuluu minun vastuulleni, kunhan ensin olen selvinnyt nykyisen asuntomme muuttopakkauksesta. Ei niin kovin pieniä urakoita kumpikaan.

Teimme itse väliaikaisen raksaoven vanerista. Tämähän menee ihan design-ovesta. :)

Sähköt tontille – vai eikö sittenkään?

Naurattaa ja ärsyttää samanaikaisesti. Nimittäin tämä uskomaton sähläily, mitä rakennusprojektin aikana joutuu todistamaan. Ihmettelen suuresti, miten mitään omakotitaloa isompaa saadaan ikinä rakennettua, jos prosessien sekavuus on samanlaista isommissakin hankkeissa.

Tällä viikolla todistimme ja selvitimme rakennusajan sähköjen asennusta. Olimme toimineet täysin ohjeiden mukaisesti:

  1. yhteydenotto Fortumin asiakaspalveluun hyvissä ajoin
  2. sähkösuunnitelmat ammattitaitoisella sähkösuunnittelijalla
  3. liittymissopimus Fortumin kanssa
  4. pihakeskus valitsemamme sähköurakoitsijan asentamana
  5. asennuksen tilaus kaksi viikkoa ennen asennusta

Fortumin alihankkijana toimiva asentaja tuli paikalle sovittuna ajankohtana, mutta totesi ykskantaan, että hän ei voi tehdä asennusta. Ja koska pihakeskusta ei oltu tilattu heidän kauttaan, hän ei ylipäätään tee mitään kytkentöjä, ainoastaan kääntää sähköt päälle isommasta kaapista.

Tästä alkoi puhelinrumba, jossa soitettiin Fortumille, meidän omalle sähköurakoitsijalle, maaurakoitsijalle, Fortumin asennusfirmalle, uudestaan sähköurakoitsijalle… Oma sähköurakoitsijamme oli ihmeissään – hän on 30 vuotta tehnyt sähkötöitä eikä vastaavanlaista ongelmaa ole tullut koskaan eteen. Samaa ihmetteli maaurakoitsija.

Lopulta saimme asennusfirmasta puhelimen päähän oikean henkilön, joka sanoi, että nyt tässä on tapahtunut joku väärinkäsitys, ja kyllä kytkentä ja asennus tullaan tekemään. Asentajalla oli kuulemma ollut väärä kuva, että missä valmiusvaiheessa talo on. Jos asentaja kuitenkin kävi tonttimme nurkalla ja hänellä ylipäätään on päässään silmät, niin miten ihmeessä hänelle voi jäädä väärä kuva. Eihän siellä ole muuta kuin tasoitettu sorapohja – ei perustusta, eikä taloa.

Onneksi puhelinrumban hoiti huomattavasti kärsivällisempi puolisoni. Itselläni olisi voinut kärsivällisyys (ja ystävällisyys) loppua jo alkuunsa. Viiden puhelinsoiton jälkeen asia kuitenkin selvisi, eikä aikatauluun tullut kuin yhden päivän muutos. Miten minusta tuntuu, että tämäntyyppisiä selvittelyjä joudumme vielä tekemään monta kertaa tämän projektin aikana?