Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2012

Kiertoilmatakka

Ihanaa, että taas on yksi iso asia saatu hoidettua eli takka on tilattu.

Meille oli alusta asti selvää, että haluamme taloon kiertoilmatakan. Kiertoilmatakan etuna on, että se luovuttaa nopeasti ja tasaisesti lämpöä isoon, avonaiseen tilaamme. Kiertoilmatakassa voi pitää tulta pidempään ilman, että takka tai huoneilma kuumenee liikaa. Ja tehokkaan maalämmön ja lämmöntalteenottojärjestelmän kanssa kiertoilmatakka muodostaa tehokkaan yhdistelmän.

Takka tulee meille ison avoinaisen tilan keskelle – ruokailutilan ja olohuoneen tilanjakajaksi. Takkaan tulee ns. tunnelisydän eli luukku on takan molemmilla puolilla. Valitsimme takkasydämeksi M designin Venus 850 D -sydämen. Takassa on normaalisti avautuva luukku molemmin puolin. Hissiluukullista emme halunneet, koska se olisi nostanut jonkin verran takan korkeutta ja hintaakin olisi tullut lisää.

Tässä meille tuleva takkasydän upean modernissa takassa. Kuva: M design

Takan malli on itse suunnittelemamme – tai hyvistä ideoista kopioitu. :) Katselimme kymmenittäin kuvia erilaisista takoista ja lopullinen idea löytyi Tampereen asuntomessuilta.

Tampereen asuntomessut, kohde 27.

Takkasydän tulee siis hieman takan sisään ja sisäänotto laatoitetaan. Tässä asuntomessutakassa sisäänotto oli takan molemmin puolin, mutta toisella puolella peilikuvana. Samanlainen tulee meillekin. Meidän takkaamme ei kuitenkaan laatoiteta kokonaan, vaan takan pinnaksi tulee sileä, valkoinen antiikkilaasti.

Tässä vielä luonnoskuva tulevasta takasta.

Takan toiseen päätyyn tulee myös tilaa puille.

Sitten vielä muutama sananen palvelusta – se tuntuu nimittäin olevan aika harvinaista herkkua nykyään. Kyselin takkatarjouksia useista pääkaupunkiseudun yrityksistä, mutta vain yhtä tuntui kiinnostavan asiakas ja palvelu. Voin suositella erittäin lämpimästi (miten osuvaa, heh!) Lämpömaa-nimistä yritystä. Siellä on palveluasenne kohdillaan!

Mainokset

Ruskea katto

Meille tulee asemakaavan mukaisesti ruskea katto. Ruskea väri oli ehdoton, vaikka yritimme kovasti saada tummanharmaan läpi. Ei onnistunut. Niinpä päädyimme ratkaisuun, jossa katto ja kaikki katolle tulevat tuotteet ovat tummanruskeita, mutta kaikki seinän suuntaisesti tulevat (rännit, syöksyt, tikkaat) ovat tummanharmaita ikkunankarmien mukaan.

Konesaumakatto on kyllä hieno. Vielä on paljon viimeisteltävää, mutta jo tällaisenaan katto näyttää juuri sellaiselta kuin toivoimme.

Kaikki on suhteellista

Olen tässä viime päivinä naureskellut, että talomme näyttää valtavan isolta ulkoapäin ja aika pieneltä sisältä. Ihanteellisessa talossahan olisi tietenkin juuri päinvastoin.

Tähän tuntemukseen vaikuttaa tietenkin se, että talo on täysin keskeneräinen sisältä ja ilman väliseiniä ja kalusteita sisätilojan mittoja ja suhteita on yllättävän vaikea hahmottaa.

Ennen ensimmäisiä väliseinärunkoja vaikutti siltä, että alakerran wc ja työhuoneen pieni vaatehuone/varasto olisivat vain pieniä koppeja. Väliseinärunkojen myötä tilaa tuntui tulevan ihmeellisesti lisää.

Keittiö, ruokailutila ja olohuone muodostavat yhdessä yli 60 neliön avoinaisen tilan, mutta ilman kalusteita ja valmiita seinäpintoja tila tuntuu yllättävän pieneltä. Tähän voi varmasti vaikuttaa myös se, että olohuoneen ikkunat ovat niin isot (ikkunoiden korkeus 2,3 m, leveys yli 2 m), joten tilan kokoa on vaikea hahmottaa.

Yläkertakin vaikuttaa vielä pitkulaiselta laivan rungolta, mutta ehkä tunne muuttuu, kun lattia, väliseinät ja pinnat ovat valmiina. :)

Villaa välipohjaan

Villojen laittaminen on yksi niistä työvaiheista, jonka olemme päättäneet tehdä itse. Työ on helppoa, mutta toisaalta niin aikaavievää ähräämistä, että sitä ei kannata teettää tuntityönä kirvesmiehillä.

Ensimmäisenä villatyönä laitoimme välipohjan villat äänieristystä varten. Koska alakerrassamme ei ole kantavia seiniä, on välipohjien palkit melko massiivisia ja niitä on tiheään. Palkkien välit eivät tietenkään ole yhtä suuret koko matkan, joten villojen laittaminen on aikamoista mittaamista ja leikkaamista.

Villoitus on hikistä puuhaa, ja työasennot palkkien päällä taiteillessa olivat välillä melko haastavia. Mutta aika helppoahan tämä vielä oli yläpohjan villoitukseen verrattuna. Se siis odottaa vielä edessä.

Tältä näyttää yläkerrassa tällä hetkellä. Koska alakerrassa ei ole kantavia seiniä, on välipohjien palkit melko massiivisia ja niitä on tiheään.

Palkkien alapuolella on toistaiseksi vain paperi ja koolauslaudat. Näihin väleihin villat siis laitettiin.

Tasapainoilua palkkien ja lautojen päällä.

Viimeinenkin nurkka valmiina.

Maalausurakkaa

Tänään oli pitkästä aikaa sadepäivä, joten maalaustyöt piti jättää väliin. Onneksi viime viikolla oli monta upeaa maalauspäivää, ja kaikki isoimmat pinnat on jo ehditty käsitellä kahteen kertaan.

Pitkällisen testailun ja vertailun jälkeen päädyimme kuultomaalissa Tikkurilan Mesi-sävyyn.

Pilvisenä päivänä ”Mesi” näyttää tällaiselta, auringossa väri hohtaa upean keltaisena.

Alkuperäisissä lupakuvissa itäsivun kapeammat paneloinnit oli merkitty harmaiksi, mutta päädyimme sittenkin käyttämään myös täällä keltasävyistä kuultomaalia.

Ikkunoiden pielilaudat eli smyygit tulevat samalla tumman harmaalla kuin ikkunoiden karmit. Suurin osa smyygeistä on irrotettu ja maalattu. Laudat kiinnitetään paikoilleen, kun ikkunapellit on ensin asennettu.

Smyygit valmiina. Tässä kuvassa ”Mesi” hohtaa hienosti.

Sisätiloissakin on edetty jo jonkin verran.

Näkymä eteisestä. Oikealle puolelle tulee seinä ja yläkerran aukon kohdalle avoportaat, mutta muuten näkymä tulee valmiinakin olemaan aika lailla sama.

Olohuoneen ihanan isot ikkunat.

Kiintokalusteet valittu

Raksalla edetään tällä hetkellä sellaista vauhtia, että ei meinaa perässä pysyä. Kirvesmiehet ovat viimeistelleet ulkopanelointeja ja ehtineet jo aloittaa hommia talon sisälläkin. Konesaumakatto on jo pääosin valmiina, ja ensi viikolla peltimiehet jatkavat ikkunapeltien ja muiden pellitysten kanssa.

Me olemme ahertaneet ulkomaalausten kanssa: kapeampi ulkoverhouspaneeli on saanut kauniin, kullankeltaisen sävyn (väripohdinnoista aiemmin), ja smyygilaudat on maalattu ikkunoiden karmien värisiksi harmaiksi. Laitan ulkokuvia jälleen, kun työt on saatu valmiiksi.

Kaiken tämän keskellä on myös pitänyt miettiä loppuja kiintokalusteita. Keittiönhän olimme jo ehtineet tilata, mutta alakerran wc:n, yläkerran kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen kalustavalinnat olivat olleet pitkään kesken. Päädyimme näissäkin Kvikin tuotteisiin.

Vessan ja kylpyhuoneen kalusteet ovat samaa vetimetöntä Mano-sarjaa kuin keittiössä. Näihin valitsimme kuitenkin mustan tammiviiluisen Mano Sera -oven.

Allas sijoitetaan molemmista reunoista irti seinistä. Tämä kuva on Kvikin piirtämä, ei vastaa lopullista laattojen ja hanan osalta. Seinälle tulee myös pystypeili.

Yläkerran kylpyhuoneeseen tulee kaksoisallas ja kaksi erillistä laatikostoa. Laatat ja hanat eivät vastaa lopullisia. Seinälle tulee myös peili, joiden päälle nuo pienet valkoiset kuutiovalaisimet sijoitetaan.

Kodinhoitohuoneen kalusteiden ovet ovat valkoiset ja niissä teräksen väriset vetimet. Kodinhoitohuoneesta haluttiin mahdollisimman ilmava ja avara. Toiveena oli myös mahdollisimman paljon laskutilaa, joten pesukone ja kuivausrumpu sijoitetaan tason alle vierekkäin.

Laatat ja hana eivät vastaa lopullisia.

Seuraavaksi pitäisi miettiä valaistussuunnitelma loppuun ja tehdä päätöksiä takasta. Kirjoitan niistäkin lisää piakkoin.

Muuttoa ja raksahommia

Viime viikkoina on pitänyt niin kiirettä, että ei ole ollut aikaa kirjoitella. Reilun viikon aikana tapahtui valtavasti, kun samaan aikaan sekä muutimme väliaikaiseen asuntoon tontin lähettyville että urakoimme talolla.

Talon pystytys meni siis ennakoitua nopeammin, joten saimme aikaistettua lattialämmitysputkiston asennuksen ja lattiavalun. Lattialämmityksen asennuspäivä tuli lopulta niin pian, että meidän piti saada viikossa kaikki edeltävät hommat hoidetuiksi. Nämä työt tehtiin:

  • LVI-urakoitsija kävi vetämässä alakerran viemäri- ja vesiputket paikoilleen ja asensi pesuhuoneeseen kaksi Unidrain-lattiakaivoa.
  • Sähköurakoitsija teki tässä vaiheessa tarvittavat sähkövedot.
  • Me itse levitimme lattiaeristeet ja rautaverkot koko alakertaan sekä terassille ja varastoon.

Pahimmoilleen työt osuivat samalle viikolle kuin muutto väliaikaiseen asuntoomme, joten hommia oli pakko jakaa. Minä jäin pakkaamaan muuttolaatikoita ja mieheni oli vanhempieni kanssa raksahommissa. Enpä muistanutkaan, miten rankkaa ja tylsää pakkaaminen oli. Aika monta kertaa olisin vaihtanut osia…

Tällainen määrä lattiaeristeitä ja rautoja odotti tontilla.

Ensimmäinen eristekerros ja putkihässäkkä.

Toinen eristekerros valmistuu.

Lattian ”liippaus” eli pinnan viimeistely käynnissä.

Huh – koko viikko siinä meni ja rankkaa oli, mutta nyt on lattiavalu tehty ja muuttokin meni nappiin. :)

Muuttokaaosta väliaikaisen asuntomme olohuoneessa.

Kyllä väliaikaisestakin saa kotoisan. :)

Kotiutuminen uuteen kaupunkiin ja uusiin maisemiin on ollut nopeaa, kun tuntuu, että on tullut kotiin. Onhan tuossa tontilla tullut käytyä sen verran ahkeraan viimeisen vuoden aikana, että ympäristö alkaa olla jo tuttua. Mahtavinta tässä muutossa oli se, että kodin ja tontin välimatka lyheni 50 kilometristä 50 metriin.