Arkistot kuukauden mukaan: Touko 2012

Elementeistä vai pitkästä tavarasta?

Meille on tulossa puurakenteinen, arkkitehdin suunnittelema talo. Arkkitehtisuunnitelmien valmistuttua oli seuraavaksi mietittävä, miten talo rakennetaan: talotehtaan elementtipaketista vai ns. pitkästä tavarasta paikalla rakennettuna. Molemmissa on omat hyvät puolensa:

  • Paikalla rakennetussa talossa voi säästää kustannuksista, varsinkin jos pystyy itse kilpailuttamaan kaikki osahankinnat ja -urakat sekä tekemään osan töistä.
  • Elementtirakentamisessa talon saa tilattua kokonaispakettina ja elementit rakennetaan tehtaalla sisätiloissa, jolloin rakenteet pysyvät varmasti kuivina rakentamisaikana.

Meitä houkutteli alusta asti eniten talotehtaalta tilaaminen, koska meillä ei ole mahdollisuutta osallistua rakentamiseen kokopäiväisesti. Toisaalta taidotkaan eivät taitaisi riittää.

Saimme arkkitehdiltämme listan talotehtaista, jotka pystyvät toteuttamaan elementit arkkitehdin suunnitelmien mukaisina ilman suurempia muutoksia. Kävimme neuvotteluja muutaman talotehtaan kanssa, ja lopulta päätöksen tekeminen oli hyvin helppoa. Valitsimme talomme toimittajaksi Planiatalon parhaan hinta-laatusuhteen ja palvelun takia. Pari pientä muutosta jouduimme suunnitelmiin tekemään elementtirakenteen takia, mutta mistään tärkeästä emme joutuneet tinkimään.

Planiatalo toteuttaa talomme suurelementteinä, joissa on valmiiksi asennettuina ikkunat ja ovet. Osa ulkoverhouksestakin on valmiiksi maalattuna. Talon pystytys aloitetaan suunnitelmien mukaisesti heinäkuun toisella viikolla, ja siitä muutaman viikon päästä talo onkin jo pystyssä. Alkaa jo pikku hiljaa jännittää, että miltähän meidän KeKomme luonnossa näyttää.

Esimerkiksi koko tämä itäseinä kasataan vain neljästä erillisestä elementistä, joissa on valmiina kaikki, ikkunoita myöten.

Sähköt tontille – vai eikö sittenkään?

Naurattaa ja ärsyttää samanaikaisesti. Nimittäin tämä uskomaton sähläily, mitä rakennusprojektin aikana joutuu todistamaan. Ihmettelen suuresti, miten mitään omakotitaloa isompaa saadaan ikinä rakennettua, jos prosessien sekavuus on samanlaista isommissakin hankkeissa.

Tällä viikolla todistimme ja selvitimme rakennusajan sähköjen asennusta. Olimme toimineet täysin ohjeiden mukaisesti:

  1. yhteydenotto Fortumin asiakaspalveluun hyvissä ajoin
  2. sähkösuunnitelmat ammattitaitoisella sähkösuunnittelijalla
  3. liittymissopimus Fortumin kanssa
  4. pihakeskus valitsemamme sähköurakoitsijan asentamana
  5. asennuksen tilaus kaksi viikkoa ennen asennusta

Fortumin alihankkijana toimiva asentaja tuli paikalle sovittuna ajankohtana, mutta totesi ykskantaan, että hän ei voi tehdä asennusta. Ja koska pihakeskusta ei oltu tilattu heidän kauttaan, hän ei ylipäätään tee mitään kytkentöjä, ainoastaan kääntää sähköt päälle isommasta kaapista.

Tästä alkoi puhelinrumba, jossa soitettiin Fortumille, meidän omalle sähköurakoitsijalle, maaurakoitsijalle, Fortumin asennusfirmalle, uudestaan sähköurakoitsijalle… Oma sähköurakoitsijamme oli ihmeissään – hän on 30 vuotta tehnyt sähkötöitä eikä vastaavanlaista ongelmaa ole tullut koskaan eteen. Samaa ihmetteli maaurakoitsija.

Lopulta saimme asennusfirmasta puhelimen päähän oikean henkilön, joka sanoi, että nyt tässä on tapahtunut joku väärinkäsitys, ja kyllä kytkentä ja asennus tullaan tekemään. Asentajalla oli kuulemma ollut väärä kuva, että missä valmiusvaiheessa talo on. Jos asentaja kuitenkin kävi tonttimme nurkalla ja hänellä ylipäätään on päässään silmät, niin miten ihmeessä hänelle voi jäädä väärä kuva. Eihän siellä ole muuta kuin tasoitettu sorapohja – ei perustusta, eikä taloa.

Onneksi puhelinrumban hoiti huomattavasti kärsivällisempi puolisoni. Itselläni olisi voinut kärsivällisyys (ja ystävällisyys) loppua jo alkuunsa. Viiden puhelinsoiton jälkeen asia kuitenkin selvisi, eikä aikatauluun tullut kuin yhden päivän muutos. Miten minusta tuntuu, että tämäntyyppisiä selvittelyjä joudumme vielä tekemään monta kertaa tämän projektin aikana?

Inspiraatioita Pinterestistä

Taas on monta iltaa vierähtänyt Pinterestin syövereissä. Omiin pinnauksiin on kertynyt paljon ihania sisustuksia, huonekaluja, värimaailmoja ja tunnelmia. Laitan tässä muutamia löytämiäni inspiroivia kuvia.

Calendar DIY

Hieno idea maalatusta seinäkalenterista. Tuo kannattaisi tehdä magneettimaalilla, niin ei tarvitse kiinnittää lappuja teipeillä.
http://blog.stylizimo.com/2011/10/diy-get-organized-and-make-calendar.html

Inspiration from East-London

Kiva sohva ja lattiatyynyt. Samantyyppiset lattiatyynyt voisi helposti tehdä itsekin vaikkapa virkkaamalla. Tekisin kuitenkin vähän tukevammasta langasta ja täytettäkin laittaisin enemmän.
http://www.79ideas.org/2011/11/inspiration-from-east-london.html

Koti ja keittiö

Ihana, neulottu peitto. Tällaisen voisin myös tehdä – ehkä vielä vähän pidempänä, että riittää myös toisen sängynlaidan yli.
http://www.kotijakeittio.fi/koti-ja-sisustus/kodit/kollaasi-elämän-varrelta

Crispy nature by Daniella Witte

Kaunis pöytä ja maljakko. Tällaisille löytyy aina tilaa.
http://daniellawitte.blogspot.com/2012/05/crispy-nature.html

Sisustuskuvia on ihana katsella, vaikka tietääkin, että omaan kotiin ei näitä ihanuuksia pystyisikään saamaan. Onneksi haaveilu ei ole kiellettyä.

Tuleeko meille uima-allas?

Kysyi 4-vuotias poikani, kun katsoi tontin kuopassa seissyttä vettä. :)

Onneksi sadepäiviä ei ollut kovin paljon ja vesi saatiin nopeasti pumpattua pois. Sen jälkeen maanrakennustyöt ovatkin edenneet vauhdilla – turhat maat on viety pois ja täytöt tuotu tilalle. Putkia laitetaan paikoilleen vielä lähipäivinä, ja sen jälkeen onkin jo vuorossa paalutus.

Ihan ilman ongelmia ei tässäkään selvitty. Naapuritontin talojen rakentaja oli kasannut ison kasan ylimääräistä maataan tonttiemme rajalle, ja jotenkin ihan vahingossa (niin varmaan) se olikin päässyt siirtymään meidän tontille. Urakoitsijalle ilmoitettiin tuosta kasasta useita viikkoja aikaisemmin ja useaankin otteeseen, mutta ei kyllä ollut mikään yllätys, että kasa oli vielä samassa paikassa sinä maanantaiaamuna, kun meidän piti aloittaa maatyöt. Selityksiä oli monenlaisia, mm. sairaustapauksesta kuljetusongelmiin. Ja kehtasivat vielä yrittää, että meidän maaurakoitsijamme olisi voinut ajaa kasan pois. Emme todellakaan suostuneet ja yllättäen niitä tekijöitäkin sitten löytyi.

Vaikka olen muissa töissäni tottunut hoputtamaan tekijöitä, vääntämään kättä aikatauluista ja sopimuksista, niin kyllä rakennusala tuntuu olevan tässäkin suhteessa ihan omaa luokkaansa. Aikatauluista ja sopimuksista pitävät, luotettavat tekijät kyllä nousevat esiin – yksi tällainen on maanrakennusurakoitsijamme Kari Kalliorinne.

Keittiö on kodin sydän

Tällä kertaa palaan projektimme alkuvaiheisiin ja keittiösuunnitteluun. Aivan projektin alussa ajattelin, että keittiön lopullisen muodon ja kalusteratkaisut ehtii oikein hyvin päättää vasta myöhemmässä vaiheessa, mutta toisin kävi. Keittiö oli suunniteltava lopulliseen muotoonsa jo alussa, koska se vaikutti niin paljon talon arkkitehtisuunnitteluun, mm. ikkunan sijoitteluun, muotoon ja kokoon.

Keittiön muoto

Pääajatuksena alusta alkaen oli avokeittiö, jossa ei ole ollenkaan normaaleja yläkaappeja. Lyhyenä ihmisenä olen aina kiroillut yläkaappien turhuutta, kun ilman jakkaraa pystyn kunnolla käyttämään vain alimpia hyllyjä – varsinkin kun valmiissa asunnoissa yläkaapit on yleensä sijoitettu turhan korkealle. Toiveenani oli yksi kaappiseinä, jonne sijoitettaisiin myös kalusteisiin integroidut kylmälaitteet sekä mahdollisesti uuni ja mikro.

Rakentelin keittiöfirmojen suunnitteluohjelmilla erilaisia vaihtoehtoja ja kokonaisuuksia. Tein erilaisia suunnitelmia I-, II-, L- ja U-mallisista keittiöistä, mutta lopulta tuntui, että olin eri vaihtoehtojen kanssa umpikujassa. Onneksi sain hyvän ystäväni kautta vinkin mukavasta keittiösuunnittelijasta ja kävimme hänen kanssaan läpi toiveitamme. Tällainen siitä sitten tulee:

Keittiön takaseinällä (kuvan alareunassa) on viisi korkeaa kaappia, joihin on integroitu jääkaappi, pakastin ja keskimmäiseen kaappiin myös mikro. Uunin tulemme sijoittamaan perinteisemmälle paikalle lieden alapuolelle.

Saarekkeeseen sijoittuvat liesi, uuni, allas ja astianpesukone. Saarekkeessa on laatikostoja ja kaappeja molemmin puolin saareketta. Näin ruokailuastiat saadaan helposti otettaviksi ruokailutilan puolelle. Saareke on iso – pituutta 3 metriä ja syvyyttä 1,2 metriä. Laskutilaa ei ole liiemmälti lieden ja altaan vieressä, mutta työskentelytilaa tulee kuitenkin paljon, koska toinen puoli saarekkeesta on kokonaan käytettävissä.

Keittiön ikkuna on lattiasta alkava korkea ja kapea ikkuna. Iso ikkuna tuo ihanasti luonnonvaloa koko keittiöön. Ja koska halusin tiukasti pitää kiinni avattavasta ikkunasta keittiössä, on tämä ikkuna ns. dk-ikkuna eli saksalaistyyppinen kääntö-kippi-ikkuna, jonka saa avattua ovimaisesti kokonaan tai niin, että vain ikkunan yläreuna on avoinna.

Keittiön kaapistot

Keittiömme on täysin avoin ruokailutilaan ja olohuoneeseen, joten halusin mahdollisimman pelkistetyt ja ajattomat kalusteet. Ideoita etsiessäni törmäsin Kvikin Mano-keittiöön ja ihastuin saman tien. Mano on selkeän graafinen, ja hienointa siinä on, että kaappien ja laatikostojen ovien urat kulkevat aina samassa linjassa riippumatta siitä, mitä oven takana on. Ovet ovat vetimettömiä, vedin on piilotettu ovessa olevaan uraan. Ovet tulevat meille mattavalkoisina.

Keittiön taso onkin sitten paljon vaikeampi valita. Tällä hetkellä parhaimmalta tuntuisi massiivipuinen tammitaso (kuten alla olevassa kuvassa), mutta siinä arveluttaa puutasoon sijoitettava vesipiste, allas ja liesi. Muina vaihtoehtoina harkitsemme vielä kvartsi- tai solid surface -tasoja (esim. Durat). Mutta näistä vielä tarkemmin toisen kerran.

Kuvat Kvik.

Risusavotta

Viikon lepoloman jälkeen on mieli virkeänä ja into korkealla. Niinpä kävimme tänään kaatamassa tontin muutamat pienet puut ja kasaamassa risut. Nyt on hyvä maaurakoitsijan tulla kaapimaan pintamaat kaatopaikalle. Tontin takaosassa oleva isompi leppä jäi vielä pystyyn ja toivomme, että se siinä pysyisikin. Leppä on osittain naapurin puolella, joten sen kohtalosta pitänee vielä käydä neuvotteluita naapurin kanssa.

Risusavotassa kaatui muutama leppä ja pari pajua.